Pyhien Marcellinon ja Pietron katakombit sijaitsevat muinaisen Via Labicanan, nykyisen Via Casilinan, kolmannen kilometrin varrella.

Muinaisina aikoina toponimi oli nimeltään ad duas lauros (“kahden laakerin luona”), joka viittasi keisarin laajaan omaisuuteen hautausmaa-alueen lisäksi. Itse asiassa laakeripensaat olivat perinteisesti pensaita, jotka oli sijoitettu keisarillisten maiden sisäänkäynneille.

Tähän paikkaan, jossa oli jo 2. vuosisadalta lähtien sijainnut keisarin hevosvartijan Equites Singulares Augustin hautausmaa, sijoitettiin 3. vuosisadan jälkipuoliskolla kristillinen katakombi, jossa säilytettiin monien Diokletianuksen vainon marttyyrien ruumiit: ennen kaikkea pyhien Marcellinon ja Pietron ruumiit, jotka antoivat katakombille nimen.

Katakombi säilyttää laajan, kolmannelle ja neljännelle vuosisadalle ajoittuvan maalausten perinnön, joka on osittain hiljattain restauroitu lasertekniikalla. Konstantinuksen aikakaudella rakennettiin katakombin maanpinnan yläpuolelle monumentaalinen kompleksi, joka koostui roomalaisen sirkuksen muotoisesta suuresta basilikasta (nimeltään “circiforme”), joka oli yhdistetty mausoleumiin, jonka Konstantinus oli todennäköisesti rakentanut itselleen, mutta joka myöhemmin oli tarkoitettu hänen äitinsä Augusta Elenan hautaamiseen.

Pyhän Helenan jäännökset säilytettiin suuressa punaisessa porfyyrisarkofagissa, joka on nykyään esillä Vatikaanin museoissa.