Nouset pyörän selkään ja alat polkea. Kaupungin vilske katoaa, kun tunnet tuulen tuiverruksen Parque Lezaman puiden keskellä, joka on ensimmäinen pysähdyspaikka. Jatkat matkaa etsien ikonista keltaista ja sinistä. Ihmiset juttelevat kaduilla ja lapset pelaavat jalkapalloa jalkakäytävillä. Sinun täytyy olla La Bocassa, intohimon naapurustossa. Bombonera on tyhjä, mutta voitte kuvitella, millainen tunnelma varmasti on, kun paikallinen joukkue voittaa.

Saavut Caminitoon, Benito Quinquela Martínin suunnittelemaan ja toteuttamaan värikkääseen ulkoilmamuseoon. Ympärillä kuhisee taidetta: pariskunnat tanssivat tangoa kaduilla, taiteilijat maalaavat ja muusikot soittavat. On vaikea uskoa, että tämä Riachuelo-joen varrella sijaitseva alue oli 120 vuotta sitten kaupunkimme pääsatama.

Nouset pyöräsi selkään ja jatkat kohti Puerto Maderoa. Takanasi on edelleen ensimmäisten maahanmuuttajien asuinalue, kun kuljeskelet massiivisten lasirakennusten läpi. Ihmiset pukeutuvat pukuihin ja kävelevät niin kiihkeää vauhtia, että alat ymmärtää, miksi Buenos Airesia kutsutaan “raivon kaupungiksi”.

Aivan betoniviidakon vieressä on yhtäkkiä vihreä keidas. Poljet kohti ekologista suojelualuetta, joka tuo mieleen kuvia ajasta kauan ennen ihmisen kosketusta. Et kuule äänimerkkejä etkä moottoreita, vain lintujen laulua ja joen hiljaisuutta. Nyt voit vihdoin hengittää Buenos Airesissa.

Mutta kaupungin keskustan salaisuudet kutsuvat yhtäkkiä, ja suuntaat kohti matkasuunnitelmamme viimeistä kohdetta: vaikuttavaa Plaza de Mayoa. Se on kaupunkimme peruskivi, ja se on todistanut lähes kaikkia Argentiinan historian vaiheita.

Yli 500 vuoden historia yhdellä silmäyksellä: Buenos Airesin katedraali, Cabildo ja vaaleanpunainen talo.

Lyhyt pyörämatka, mutta hieno matka ajassa taaksepäin.